Kaukaa katseltua Ulkosuomalaisen huomioita suomalaisesta menosta ja meiningistä.

V...ksihan se sitten meni

Tätä kirjoittaessani Rion olympialaisissa on vielä kymmenen suomalaista urheilijaa omaa suoritustaan odottamassa. Mutta juuri nyt näyttää vankasti siltä, että Suomi on matkalla olympiahistoriansa heikoimpaan menestykseen. Tällä hetkellä plakkarissa on yksi pronssi, ja vaikka Antti Ruuskanen kiskaisisi keihäässä kultamitalin sunnuntaina, näistä kisoista päällimmäisenä mieleen jää pettymys. Pettymys nimenomaan menestykseen, sillä huippu-urheilussa onnistumisen ainoa mittari on menestys. Ei se, että kaikki pelaa tai että urheilijoilla on hyvä fiilis, vaan vain ja ainoastaan menestys. Eikä Suomi kiistatta ole Rioissa menestynyt. Ei millään mittarilla.

Suomi on mestari rakentelemaan erilaisia hallintohimmeleitä. Kun jossain on ongelma, sen ratkaisemiseksi perustetaan aina komitea, joka sitten joskus onnistuu ratkaisemaan asian, joskus ei. Kävin huvikseni katsomassa Suomen Olympiakomitean nettisivut, ja pelkästään 'keitä me olemme' -sivulla esitellään 38 erilaisilla titteleillä Olympiakomiteassa toimivaa ihmistä. Kolmekymmentä kahdeksan! Luulisi tuolla porukalla syntyvän tulosta pikkaisen enemmän kuin yksi pronssi!

Saatan kuvitella kuinka power point on olympiadin aikana vinkunut kun nämä 'asiantuntijat' ovat esitelleet visioitaan ja tavoitteitaan pitkin maita ja mantuja. Sitä on varmaan kierretty firmoissa rahaa keräämässä ja pidetty erilaisia brainstormeja Lapin keväthangilla. Mutta tulosten valossa yksi asia on unohtunut. Ja se on urheilija. Eli se tyyppi, jonka pitäisi olla kaikkien edellämainittujen ihmisten toiminnan keskiössä ja ajatuksissa ensimmäisenä kun aamulla heräävät. Kuinka juuri minä voin edistää toiminnallani sitä, että yksittäinen urheilija saa mahdollisuuden menestyä.

Joku OK:n henkiköstössä vinkui Ylen uutisissa sitä, että kun meillä ei ole rahaa. Ruotsissakin on niin ja niin paljon enemmän fyrkkaa käytössä. Ja kun Suomi on niin pieni maa. Jep jep. Sattuneesta syystä olen seurannut tämän Suomen räpellyksen rinnalla Kroatian menestystä kisoissa. Kroatian, joka on reippaasti Suomea pienempi maa eikä täällä taatusti oie samanlaisia rahasummia käytössä kuin Suomen olympiakomitealla on. Siitä huolimatta Kroatialla taitaa olla tällä hetkellä kasassa 11 mitalia, joista kuusi on kultaista. Ja Suomella yksi. Joka on pronssi. Mutta kun Suomella ei ole rahaa.....

Olisiko niin, että Kroatiassa on keskitytty harjoitteluun? Olisko niin, että täällä siinä keskiössä on urheilija, ei joku järjettömän kokoinen organisaatio, joka kuluttaa niitä vähiä rahoja pelkästään siihen, että se on olemassa? Enkä nyt viitsi edes lähteä siihen ihmettelyyn, kuinka paljon Suomen Olympiakakomitea kulutti rahaa vaikkapa Sotshin olympilaisissa ihan omaan toimintaansa. Tai siihen, kuinka paljon rahaa meni niihin 18  tekstisivuun jotka se tilasi työryhmältä (!) saadakseen suomalaisen urheilun nousuun.

Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja (Luoja mikä titteli!) Mika Kojonkoski ilmoitti ennen Rion kisoja, ettei joukkueelle voi antaa menestystavoitteita koska ne saattavat aiheuttaa paineita. Yksi pronssi. Olisiko sittenkin ollut aihetta aiheuttaa hieman niitä paineita? Eikö se 'kaikki pelaa' -idea ole jo testattu ja todettu ettei se toimi. Ei edes junnuilla, huippu-urheilijoista nyt puhumattakaan? Se, että kaikilla on kivaa ja hyvä fiilis ei tuo yhtään mitalia. Eikä sen puoleen kehitä ketään.

Tämä kirjoitus ei ole suunnattu urheiljoita vastaan. Uskon, että jokaikinen Riossa esiintyneistä urheiljoista teki aivan varmasti parhaansa. Tämä kirjoitus on suunnattu lähinnä ihmettelyyn siitä, että miksi suomalaista urheiluelämää johdetaan jostain täysin toimimattomasta järjestöhimmelistä. Organisaatioita on muuteltu ja niiden nimet ovat vaihdelleet, mutta itse suorituspaikoilla ei ole tapahtunut minkäälaista parannusta. Joten mitäpä jos vaihteeksi koittaisimme purkaa näitä turhia järjestörakennelmia ja suunnata nekin rahat sinne minne ne kuuluvat. Eli urheiljoille.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.